It's time for a good times

Kesä on kirinyt tajuntaani varkain. Vielä äskettäin pakersin pää täynnä tekemättömiä töitä ja auringon tervehtiessä pilven raosta ulkoilutin turhan toiveikkaana sukattomia kenkiäni. Vain havaitakseni, että suveen on vielä matkaa.

Nyt, kun kauan haaveilemani kesäpäivät ovat käsillä, tunne on ihmeellinen. Äskettäin varustauduin lenkille normaaliin tapaan pitkin housuin ja hupparein. Jo pihalla huomasin vaatetukseni olevan erhe – muut kun kylpivät auringon säteissä kesätamineissaan.

Pollani on selvästi vielä orientoitunut opiskeluvaihteelle, sillä yllätin itseni murehtimasta sitä, ettei ole mitään huolehdittavaa. Tämä leffaillan katkaissut pohdinta nauratti tyttöystävääni. Ja ihan syystä. Ehkä todellakin olen loman tarpeessa!

Ja mitenkö aion kesäni kuluttaa? Olen karistanut opiskelupaikkakuntani pölyt jaloistani ja asettunut kesäksi ex-kotikaupunkiini. Tukikohtanani on parhaan ystäväni asunto, jonka valtaisaan kirjakokoelmaan olen heti käynyt käsiksi. Ensimmäisenä tartuin Anna Gavaldan Kimpassa -kirjaan, joka vajaan 200 sivun jälkeen vaikuttaa kerrassaan loistavalta – arviot luvassa myöhemmin!

Maalausvermeet olen myös kaivannut kaappien kätköistä tarkoituksena taiteilla kesän aikana jotain luovaa. Ja totta kai myös tyttöystäväni ja kaverit kuuluvat kesän kärkisuunnitelmiin. Valokuvia aion myös näpsiä ja tänne blogiini laittaa – eli nettiviidakon kuvia ei tarvitse koko kesää katsella :)

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?

Teiniangstia vai mitä?

Blogini nimi tuo mielikuvan rakkaushuoliensa kanssa kamppailevasta nuorukaisesta tai metallibändin tummanpuhuvasta kappaleesta (jonka aikana sytkärit sytytetään ja jonkun hiukset ovat palouhan alla).

Minun täytyy tuottaa pettymys sinulle, hyvä lukijani. Sillä blogini ei käsittele kumpaakaan aihealuetta. Nimivalinta oli kimurantti, mutta selvä valinta. Ja haluan nyt perustella sitä muutamin sanakääntein.

Olen parikymppinen tuleva toimittajaneitokainen ja ensimmäinen opiskeluvuoteni medianomin taipaleella on takanapäin. Tuo vuosi opetti minulle mm. kirjailija Stephen Kingin lausuman sitaatin kirjoittamisesta:

Stephen King kuuluu ehdottomasti suosikkikirjalijoihini

"Kill your darlings, kill your darlings, even when it breaks your egocentric little scribbler’s heart, kill your darlings".

Näinpä. Kirjoittamiseen suhtaudun kaksijakoisesti. Toisaalta näen sen tuskallisena kamppailuna luovuuden kanssa. Silloin voi vierähtää tuntikausia koneen äärellä, saamatta ainokaistakaan sanaa virtuaalipaperille aikaiseksi. 

Olo, kun sanat eivät solju paperille

Kolikon kääntöpuolella kirjoittaminen on tulevaisuuden tienauskeino sekä mahdollisuutena purkaa luovuutensa vimmat. Jälkimmäiseen haluaisin erityisesti blogini avulla paneutua.

Tiedossa on niin syvällistä pohdintaa kuin pintaraapaisujakin elämän eriskummallisista ilmiöistä. Journalismi, taide, ystävät, parisuhde, kulttuuri, yhteiskunta - siinä muutamia aiheita, joita voi tulevaisuudessa blogistani bongata. 

Toivottavasti sain edes jonkun mielenkiinnon heräämään - lisää on piakkoin luvassa! :)